Good morning mothers

Viikonlopun rentoilun jälkeen maanantaina suuntasimme jälleen sister Thelen luokse, joka on siis opiskelijavastaava Katuturan sairaalassa. Ja joka tällä kertaa kaikkien yllätykseksi olikin ajoissa! Tarkoituksenamme oli jakaantua osastoille, jokaisten toiveiden mukaisesti. Ei haluttu Marin kanssa enää lastenosastolle, vaikka siellä ihan mukavat kaksi päivää vietimmekin. Osasto oli kuitenkin aika hiljainen ja aika kävi välillä pitkäksi. Suuntasimme siis post-natal osastolle täksi viikoksi! Hirmuisesti pieniä vauvoja ja äitejä. Post-natal osastoja on kaksi, ja me olemme B-blockissa. Meidän puolellamme on kaikki riskiäidit, kuten diabeetikot, korkeat verenpaineet ja sydänperäisesti sairaat, sekä sektiolla syntyneet vauvat. Yleensä äidit viettävät siellä 3-4 päivää, jonka jälkeen kotiutuvat.

Ihanaa lähtä töihin kun on jo valosaa.
Tiistaina näkyi myös sateenkaari kotipihan edustalta!

Päivät alkavat vauvojen punnitsemisella, kontrollien mittaamisella sekä samalla kysellään vauvojen vointia äideilta ja varmistetaan, että vatsa toimii, virtsaa tulee ja vauva syö hyvin. Samaan aikaan osa hoitajista petaa sänkyjä yms. Tämän jälkeen äidit reippaina hoitavat vauvansa, pesevät ja puunaavat, rasvaavat ja pukevat. Hoitajat eivät oikestaan puutu vauvojen hoitoon ollenkaan, äitejä ei kannusteta mitenkään lapsiensa hoitoon eikä heitä auteta tai kummemmin neuvotakkaan. Muutenkin hoitajat kohtelevat vauvoja jopa kovakouraisesti, eivätkä oikein edes kiinnostu heistä. Itsellä kun sydän sulaa niitä pieniä katsoessa, niin suloisia! Eipä täällä kyllä muutenkaan oikein tunteita näytetä, joten me tehdään sitä sitten paikallistenkin edestä! :D Tämän jälkeen otetaan toinen kierros keräämällä kontrollit äideistä. Verenpaine, saturaatio, pulssi, hengitystaajuus, vatsantoiminta, vointi jajaja... Näiden jälkeen aamun sekä päivän hommat ovatkin sitten hoitajien osalta aikalailla ohi. Lääkärinkierrolla voi olla mukana pyörimässä, mutta tavaroiden hakua kummempaa virkaa siellä ei oikein ole. Samaan aikaan yksi hoitaja dressing roomissa hoitaa ja sitoo sektiohaavat lääkärien tarkistusten jäljiltä. Päivällä uusia vauvoja rokotetaan tuberkuloosia sekä polioita vastaan. Hoitajat olivat kovin hämmentyneitä kun kerrottiin, ettei meillä enää ole käytössä tbrokotetta kuin vain riskilapsille. Loppujan lopuksi siis aamuhommien jälkeen ei tälläkään osastolla oikein menoa ja meininkiä ole, tai edes töitä.

Post-natal osaston potilashuonetta. Äidit nukkuvat
vieri vieressä vauvat samassa sängyssä

Ensimmäisenä päivä juttelimme myös pitkään yhden osaston sairaanhoitajan kanssa HIV-tartunnoista täällä sekä Suomessa. Kuinka isoja eroja niissä sekä suhtautumisessa kyseiseen virukseen on. Täällä kun asenteet ovat lähes hällä väliä -tasolla, sairastavia ihmisiä on niin paljon väestöstä. Myös täällä hoito ja lääkitys kuitenkin jokaiselle HIV-potilaalle on ilmaista. Hoitaja myös sanoi, että lähes kaikilla äideillä täällä on HIV, enemminkin on poikkeus jos jollakin testitulos on negatiivinen. Naiset pyritään yleensä testamaan viimeistään kun he tulevat raskaaksi, jotta tartunta vauvaan voitaisiin ehkäistä. Tähän on olemassa jo raskausaikana otettava lääke sekä vauvan syntymän jälkeen hänelle annettava. Jos tuleva äiti syö lääkkeitä tunnollisesti raskausaikana sekä huolehtii vauvan syntymän jälkeen lääkityksestä, on tartunta helposti ehkäistävissä. Monet kuitenkin luistavat tästä. Ja se vasta onkin surullista ja niin itsekästä! :( Yritimme myös selittää meidän tartuntatautilakia sekä sen tuomia velvollisuuksia esimerkiksi HIV-tartunnan saaneelle. Hämmästyneenä hoitaja ihmetteli meidän tilannetta kotona ja totesi moneen otteeseen kuinka hyvä maa Suomi onkaan. Ja niinhän sen on, kyllä sitä omaa kotimaataan vaan täällä oppii enemmän ja enemmän arvostamaan.

Hoitajien toimisto keskellä kaikkea, toimii
myös lääkehuoneena ja taukotilana

Post-natal osastoa on vielä siis jäljellä muutama päivä, tämän jälkeen toiveena olisi siirtyä ICU:lle eli teholle! Vauvat ovat kyllä söpöjä, mutta olisi kiva myös päästä tekemään enemmän työpäivän mittaan. Aikakin kuluisi nopeammin sillä... Olimme maanantaina isäntäperheen toisella talolla suunnittelemassa tulevaa reissuamme Namibian sisällä! Ja voi vitsi kun ei malttaisi yhtään enää tehdä töitä vaan haluaisi lähteä jo! Tarkoituksenamme on lähteä perjantaina helmikuun 14. päivä aikaisin aamusta ajamaan Wayne "the tour guiden" kanssa pohjoista kohti. Aloitamme käynnillä Victorian putoksilla, johon matkaamme Divundusta bussilla. Sieltä valumme hieman alaspäin kohti Etosha national parkkia, jossa pääsemme näkemään ties mitä elukoita! Tähän asti ainakin punkataan teltassa (jeee!). Näiden jälkeen lähdemme kohti Swakopmundin rannikkoa sekä Sossusvlein upeita hiekkadyynejä. Swakopmundissa isäntäperheellämme on myös talo, joten siellä taidetaan päästä nauttimaan jälleen sängyistä. JA tämän jälkeen jatketaan vielä alaspäin Namibian eteläosaan katsomaan Fish river canyonia, joka on maailman toiseksi suurin kanioni! Huisia! Reissuun menee maksimissaan 12 päivää, joten tulee ihan mukava tauko työntekoon, jipii!

Sunnuntainen Bushman's sosatie:
seepraa, strutsia, krokotiilia, kudua sekä oryxia!

Kohta ollaan vietelty täällä lämmössä jo kaksi viikkoa, aika menee samaan aikaan niin nopeasti sekä hitaasti! Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä läheiselle vuorelle vähän reippailemaan. Paikan nimi alkaa D:llä, enkä vieläkään ole oppinut lausumaan sitä... Sieltä löytyy 8km sekä 10km reitit, tekee ihan hyvää vähän päästä ulkoilemaan! Täällä kun joutuu aina liikkumaan kyydeillä, niin kaipaa jo ulkoilmassa reippailua. Jee!

Haleja ja terkkuja!

-Tia