ACU

Maanantaina pyörähti käyntiin teho-osaston harkka. Sairaalassa, jossa työskentelemme on acute care unit eli ACU ja ICU eli intensive care unit löytyy keskussairaalasta. Todellisuudessa en tiedä kuinka paljon noilla on eroa, masiinat huutaa ja ventilaattorit pyörii meilläkin. Ja tosiaan, ne masiinat huutaa aikalailla. Eihän se oo niin justiinsa jos jonkun sykkeet huitelee 160 ja rytmi näyttää takykardiaa tai hengitystaajuus aikuisella viipottaa 44. Kysyttiin noista kovista sykkeistä yhdeltä hoitajalta, etteikö niille voi tehdä mitään. Vastaukseksi saatiin, että se on lääkärien käsissä eikä hoitajat voi asialle niin mitään. Ja sitten lääkärinkierrolla lääkärit vain totesivat kaiken olevan hyvin. Vai niin. Tänään myös otin aamukontrolleja keuhkoödeemaepäilynä post-natal osastolta siirtyneeltä naiselta, yläpaine noin 190 ja lääkäri toteaa hetkeä myöhemmin "oh BP is fine, everything is fine, why is she even here?". Jaaha. Saattaisko melkein 50 hengitystaajuudella ja reilusti alle 90 saturaatioilla olla jotain tekemistä asian kanssa? Periaatteessaha hoito on tuolla ihan hyvää, mutta sitten on näitä "pikkuasioita" jotka vaan särähtää ittelle. Ja pahasti. Lääkärit tekevät täällä muuten paljon enemmän kuin mitä ne kotipuolen omat. Täällä on heidän hommansa katetroidakin, eivätkä hoitajat yleensä tee sitä. Osaston hoitaja, jonka kanssa juttelimme tästä, hämmentyi kun kerroimme, että meillä se on kyllä hoitajien hommaa. 

Hoitajat kertoivat, että harva ACUn potilas oikeasti on vaativaa tehohoitoa tarvitseva. Nytkin meillä on muutama hengityskonehoitoa tarvitseva, mutta muuten potilaat ovat sellaisia jotka kotona menisivät normaalilla erikoisalan osastolla. Eilen töihin mennessä ootettiin innolla potilasta, josta oli ollut puhetta maanantaina. Osastolle oli tarkoitus tulla 80% palanut siirtona toisesta sairaalasta. No tiistaina töihin mennessä valmisteltu huone ammottikin vielä tyhjyyttään, hö. Valitettavasti potilas oli menehtynyt jo ennen siirtoa. 7-paikkaisella osastolla jokaisella potilaalla on oma hoitaja, ellei osasto ole ihan täyteen tai yli buukattu (niinkuin tänään) jolloin muutamalla hoitajalla on pari potilasta. Hoidettava potilas myös vaihtuu joka vuorossa. Aamulla yövuoro käy läpi jokaisen potilaan voinnin ja kertoo miten yö on mennyt, näin kaikki hoitajat ovat kärryillä kaikista potilaista. Ilmeisesti myös jos vuorossa on monta hoitajaa jotka ovat olleet vapailla, käy päivän "vastuuhoitaja" potilaat uudestaan vielä läpi. Ainakin tänään käytiin. Ei näitten rutiineista aina oikein tahdo ottaa selvää.

Ventilaattori ja monitori

Maantaina hoidin 35-vuotiasta naista joka oli ollut liikenneonnettomuudessa ja murtanut molemmat olkaluunsa sekä useita kylkiluita. Hän oli viettänyt teholla jo useamman päivän, ja vointi oli edistynyt niin, että hänet eilen siirrettiinkin. Tiistaina olin 10-vuotiaan tytön hoitajana joka sairastaa Guillain-Barrén syndroomaa eli hermojuuritulehdusta, joka aiheuttaa etenevän halvauksen. Halvaus kuitenkin helpottaa ja suurin osa sairastuneista parantuu kokonaan, parantuminen vie kuitenkin pitkän ajan. Tytöllä on jo toista kertaa sama tilanne päällä, eli pahimmiten edennyt tulehdus joka on aiheuttanut neliraajahalvauksen sekä heikentänyt hengityslihaksistoakin ja aiheuttanut tajuttomuuden. Tällä hetkellä hän on vielä hengityskoneessa, mutta rupeaa jo näyttämään merkkejä reagoimisesta eli tajunnantaso on nousussa. Hitaasti, mutta varmasti. Tänään kun tupa oli täynnä, oli minulla ja hoitajalla jonka kanssa työskentelin kaksi potilasta. Toinen oli jo pitemmän aikaa osastolla ollut reilu 30-vuotias nainen, jolla on krooninen PCP (pneumocystis pneumonia, aiheuttajana hiivamainen sieni). PCP on yleinen henkilöillä joilla immuniteetti on alentunut, kuten HIV-positiivisilla niinkuin tämä meidänkin potilas on. Hänelle on vastikään tehty trakeostomia ja hengitystä avustetaan ventilaattorilla sen kautta. Toinen oli tämä nuorempi nainen, jolle oli tehty vastikään sektio ja joka siirtyi nyt post-natalilta meille keuhkopöhöepäilyn vuoksi.

Tämän päivän pikkupotilas hirveine johtomäärineen

Potilailta tarkastetaan kontrollit (Verenpaine, pulssi, saturaatio, hengitystaajuus, lämpö, virtsaneritys) joko tunneittain tai joka toinen tunti. Hengityskonehoidossa olevilta potilailta aina tunneittan ja heiltä myös kirjataan koneesta määrätyt asiat ylös. Aamuisin myös joka potilaalta katotaan verensokeri sekä hemoglobiini pikamittarilla. Yövuoro on usein kerennyt tehdä kaikki aamupesut, joten aamuvuorossa ei loppujanlopuksi hirveästi hommaa tähän mennessä ole ollut. Hygieniataso täälläkin on kyllä ihan hukassa, esimerkiksi samalla yhdellä rätillä pestään koko potilas ihan missä sattuu järjestyksessä. Yäk. Hanskoja kyllä löytyy enempi kuin muilta osastoilta. Osasto ja sen hoitajat ovat kuitenkin todella mukavia, kivoimpia tähän mennessä! Täällä on mielellään jokainen ottanut tähän mennessä ohjaukseensa sekä selittänyt ja kertonut asioita.

Jättipaperi johon kontrollit kirjataan

Eilen pääsimme myös käymään yhden potilaan mukana keskussairaalassa CT-kuvauksessa, potilas kun oli Marin sen päivän hoidettava ja mukaan lähtevä hoitaja oli se, jonka kanssa minä olin työpäivääni viettänyt. Matkat taitettiin siirtoambulanssilla (se josta oli kuviakin pari kirjoitusta sitten), ja takaisintulomatkalla lanssiin oli ahdettu kymmenen ihmistä! Kaksi potilasta paareilla, yksi istuen, kaikkien potilaiden saattavat hoitajat sekä me kaksi opiskelijaa ja kuskit, huhhu. Takana meitä oli seitsemän ja ohjaamoon ahtautui kolme. Keskussairaala oli ehkä hieman siistimpi ja uudemman oloinen. Sieltä löytyvät kyllä pelit ja vehkeet kuten CT-kuvauslaite sekä sädehoidot, mutta sairaala itsessään oli kuitenkin nuhjuisen oloinen.

Lääkesäilytystä hoitajien taukokomerossa

Huomenna menemme taas koko porukka käymään home of good hopessa, auttamaan jälleen ruokailuissa ja leikkimään! Perjantaina sitten takaisin sairaalalle. Oikein töitä kummempaa ei tässä alkuviikon aikana olekkaan jaksanut tehdä, että voikaan pieni ihminen olla väsynyt. Eilenkin taisin nukahtaa ihan heti kympin jälkeen ilman minkäänlaista ongelmaa, huhhu. Tänään kuitenkin lähdetään syömään ja sitten Warehouselle pyörähtämään, siellä kun pitäisi olla keskiviikkoisin livemusiikkia! Onneksi huomenna saa nukkua edes hieman pidempään. :D

Terkkuja ja haleja, palaillaan! <3
-Tia