It's moving time

Keskiviikkona juuri ennen kun olimme lähdössä ulos syömään, isäntäperheemme äiti tuli juttelemaan meille asumustilanteesa. Yhteyshenkilömme on hieman ylibuukannut majoituspaikat ja väliaikaisesti täällä on todella täyttä.Vaikka muutama amerikkalainen tänään lähtikin kotia, on huomenna tulossa kymmenen norjalaista jotka pitäisi saada tungettua johonkin. Myös kaksi suomalaista tyttöä saapuu vielä ensi viikolla. Eipä se meille mikään ongelma ollut, mitä nyt meinasi epätoivo iskeä tänään pakatessa... Me kaikki siis väistyimme tuolta toiselta talolta norjalaisten tieltä tähän viereisen tien majoituspaikkaan. Huone täällä on ihan samanlainen kuin aikaisempikin, keittiö ja meidän vessa/kylpyhuone ovat jopa tilavammat. Keittiön jaamme kahden muun tytön kanssa jotka asuvat viereisessä huoneessa. Täällä on paljon enempi hengailupaikkoja pihalla, pelejä, grillausmahdollisuus ja kuskimmekin asuvat täällä, joten parempaanhan me vaihdettiin! Uima-allas on vain pienempi, mutta ehkä siitä selviää just ja just.

Lapsetkin tahtoi kuvata

Loppuviikko on täällä mennyt aika laiskasti. Torstaina menimme siis home of good hopeen jälleen auttelemaan parhaamme mukaan. Kotimatkalla sieltä pähkäiltiin kaikki yhdessä, ettei perjantainakaan taida jaksaa sairaalalle mennä vaan suuntaamme jälleen lapsien seuraan. Waynekin sanoi, että antaa meille vapaapäivän sairaalasta koska tarvitseehan meidän pakata! Perjantaiaamusta kun olimme lähdössä liikkeelle, yllättäen sovittua kyytiä ei taas näkynyt missään. Soittelin sitte Waynen perään ja herrahan olikin viemässä niitä jenkkejä lentokentälle eikä hänellä tainnut olla edes tarkoituksena tulla hakemaan meitä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sitten taksi, jonka muut likat ottivat alleen. Me Marinkanssa todettiin, että jätetään tämä taksikyyti välistä sillä ei edes tiedetä paikan tarkkaa osoitetta tai osata sinne, vaikka muutaman kerran ollaankin käyty. Muutenkaan ei oikein houkuta kulkea taksilla siellä huonommalla alueella, varsinkin kun täällä taksikulttuuriin kuuluu ottaa autoon lisää matkustajia jos sattuu mahtumaan ja on sama suunta.

Kävelykatua

Me sitten lähdettiin käymään kaupungilla vähän shoppailemassa, joka osottautu kyllä maailman huonoimmaksi ideaksi. Täällä on aina kuun vaihteessa hirveä hulina päällä kun kaikilla on palkkapäivät ja rahaa pistetään palamaan urakalla. Herranjumala, että niitä ihmisiä olikin liikenteessä. Kaupoissa oli kassalle vähintään useamman metrin jonot ja tungos oli ihan älytön. Never again. Muutama tunti me jaksettiin siellä kuluttaa ja suunnattiin sitten kotiin valmistautumaan iltaa varten. Meillä oli tarkoituksena lähtä vähän juhlimaan ja tanssimaan kun tämä viikonloppu oli yhdelle saksalaistytöistä viimeinen mahdollisuus viihteelle lähtöön. Meillä on nimittäin suunnitelmia nyt jo reilulle kolmelle viikolle eteenpäin. :D Ensi viikonloppuna, jos vaan sattuu hyvät kelit, lähdetään perheen farmille ja kaksi siitä seuraavaa viikonloppua meneekin siellä reissussa!

Valmiina iltaan!

Ilta meni eilen ihan mukavasti, ihmisiä oli kyllä yötä myötenkin liikenteessä ihan hurjat määrät. Vähän jänskätti alkuun miten tulee sujumaan, kun kuun lopussa täällä on yleensä levotonta ja on paljon väkivaltaisuuksiakin. Meillä taitaa olla vaan tosi hyvä tuuri kun ilta sujui ilman minkään moisia ongelmia!  Vietimme lähes koko illan yhden paikallisen tytön, Saiman, kanssa jonka tapasimme silloin viikko takaperin skybarissa joten sekin saattoi hieman lisätä tuuriamme. Ainoat mutkan matkassa koko illan aikana oli saksalaisten tyttöjen överit alkoholin kanssa... Ensimmäinen oksensi jo ennen kuin lähdettiin liikenteeseen, toinen lähti kesken illan kotiin ja kolmas oksensi sitten kotimatkalla liikkuvan taksin ikkunasta. Hienoa tytöt! Me otettiin nätisti ja oltiin lapsenvahteja. Itte ei oikein uskalla täällä edes tuollalailla läträtä sen alkoholin kanssa kun ei kuitenkaan olla kotona eikä täällä ole läheskään yhtä turvallista.

Tänään aamulla sitten herättiin siihen todellisuuteen, että perjantain vapaapäivästä huolimatta oltiin viksuina tyttöinä jätetty pakkaaminen tähän aamuun. Hiphei! Eilinen kuitenkin tuntui jokaisella, toisilla vähän pahemminkin, joten kiireessä aamulla pakkaaminen ei olisi ollut ihan ykkösvaihtoehto ajankuluksi. Siivoojatkin jo pyöriskeli ovella ja hoputti meitä läsnäolollaan. Ei siinä auttanut kun ryhistäytyä vaikka mielummin oisi vetäny vaan peiton pään yli. Ei siinä montaa hetkeä pyörähtäny kun oltiin saatu kamat kasaan, mutta kyllä epätoivo iski kaiken keskellä kun yritti saada kaiken mahtumaan rinkkaan. Miten ihmeessä oon kotona pakatessani ton kaiken saannu sinne!? En käsitä. Nyt onneksi on kamatkin jo purettu ja asetuttu tänne, phuuh. Rankkaa! Ainut oikea miinus täällä olossa on se, että meidän huoneessa ei toimi netti ollenkaan. Huutaa vain, että toiminta-alueen ulkopuolella, pläää. Tullaan viettämään siis aika paljon aikaa tässä pihalla seuraavan parin kuukauden aikana.

Kyllähän tytöillä tavaraa riittää

Loppupäivä ollaan oltu ihan yhtä laiskoja, suurin saavutus oli kaupassa käynti ja tortillojen tekeminen ruoaksi. Jos huomenna sitten olisi reipas ja tekisi jotain oikeaakin, kohta nimittäin voi mennä jo nukkumaan!

Ainii!! Löysin täältä meidän keittiönkaapista irtopohjavuoan eli pääsen tekemään juustokakkua jes! Joutuu ehkä hieman soveltamaan aineksissa, mutta varmistin jo että täältä löytyy liivatetta. Pienet on ilot. :D

Haleja ja terkkuja! <3
-Tia