Operating theatre

Maanantaina palattiin siis arkeen ja sairaalalle. Oli ekan aamun herätys kyllä taas vaikein ikinä! Vaikka reissun päällähän herättiin joka aamu aikaisin, yleensä tuli kuitenkin ajomatkoilla nukuttua jonkun verran. Nyt piti esittää pirteää ja suunnata töihin, hyi! Koska toiselle talolle on saapuneet ne kymmenisen norjalaista, ollaan me tytöt viimiset jotka aamusin kyyditään. Joka tarkoittaa sitä, että ollaan joka päivä myöhässä. Tälläkin viikolla ollaan saavuttu sairaalalle joka päivä puoli kahdeksan aikaan, mutta eipä se ketään ole haitannut. Suomessa ei kyllä kävisi mitenkään päinsä "ei mulla vaan oo kyytiä aikasemmin". :D

Leikkurin käytävää

Päätettiin tällä viikolla tutustua Katuturan sairaalan leikkurin toimintaan! Täällähän leikkuri on hienosti "theatre" ja on se pariin otteeseen itselläänkin tällä viikolla lipsunut suomeksikin jo "teatteriksi". Maanantaina suunnattiin siis aamusta sinne ihmettelemään ja päästinkiin ekaa kertaa pukemaan talon vaatteet päälle! Leikkurissa kaikki siis käyttävät sairaalan omia vihreitä vaatteita sekä kenkäsuojuksia (ylisöpöjä tossuja!). Myös teholla useat hoitajat vaihtoivat päiväksi nuo vaatteet päälle.

Reipasta työntekoa kaiken lomailun jälkeen

Maanantaina siellä aloitti myös paikallisia opiskelijoita, joiden mukana kierrettiin ensin pieni esittelykierros osastosta. Käytössä on tällä hetkellä neljä salia: ortopedinen, gyne, hätäsali sekä sekasali. Aina nuo erikoisalat eivät kyllä pidä paikkaansa ja salissa saattaa olla myös muun alan leikkaus. Osastolla on myös vielä neljä salia lisää, mutta vesivahingon takia ne ei ole käytössä tällä hetkellä. Salien lisäksi on vielä heräämö, taukotilat sekä varastot.

Tavaransäilytystä leikkaussalien välisissä huoneissa

Esittelyn jälkeen meidät kierrättänyt hoitaja kysyi mikä meitä kiinnostaa ja kun esittelin meidän olevan opiskelijoita Suomesta ja, että ollaan vaan tarkkailemassa hän totesi, että senkus meette sitte sinne mikä kiinnostaa! Varmistettiin vielä, etteikö ole mitään väliä ja saatiin lupa vain tutkailla mitä on missäkin ja valita operaatiot oman mielenkiinnon mukaan. Eli vaellettiin salista toiseen katsomassa vuorotellen eri leikkauksia ja kun tahdottiin vaihtaa, mentiin vaan seuraavaan saliin. Keltään ei tarvinnut kysyä mitään, ovet olivat pääasiassa sepposen selällään joka saliin ja ihmisiä vain tuli ja meni. :D Pikkasen eri meininki kun Suomessa! Kerran yhdessä salissa oli niin paljon lääketieteenopiskelijoita, ettei me mahduttu enää sekaan. Mentiin hetkeksi siis pyörimään muualle, mutta vähän ajan päästä osa oli lähtenyt ja voitiin itsekkin tuppautua katsomaan! Suomessa kun kirran harkan aikana kävi pari leikkausta katsomassa niin piti kyllä varmistaa erikseen hoitajilta, kirurgilta sekä potilaalta ja siellä operaatiossahan pysyttiin alusta loppuun suojavaatteisiin pukeutuneena.

Vesivahingon vaurioittama sali, jossa
tehtiin pikkutoimenpiteitä

Saleissa vaeltelu mahdollisti kyllä sen, että pääsi näkemään tosi paljon erilaisia juttuja! Viikon aikana ollaan päästy katsomassa pienen vauvan tyrän korjausleikkausta, aivan jäätävän kokoisen kasvaimen poistoa vatsasta, murtuneen lonkan operaatiota, ortopedisia leikkauksia niin käsiin kuin jalkoihinkin, levynpoistoa nuoren pojan ihan ketuilleen luutuneesta reisiluusta, kohdunpoistoa, suoliston ohitusleikkausta joka kyllä keskeytettiin, kaulan alueen leikkauksia, lipooman poiston otsasta sekä vatsanalueen tähystysleikkausta. Tiistaina myös paikallinen lääketieteenopiskelijapoika huomasi, että meillä oli ihan vaan piiikkasen tylsää ja nappasi meidät mukaan laittamaan kanyyleitä leikkaukseen meneville potilaille. Hän myös toisen opiskelijan kanssa kertoili omista opiskeluistaan täällä ja kyseli kovasti miten hommat meillä kotipuolessa sujuvat. Saatiin myös pieni historian oppitunti kun toinen pojista rupesi kertomaan Martti Ahtisaaren osallisuudesta Namibian itsenäistymiseen. Täällä on kuulemma Ahtisaaren mukaan nimetty katukin!

Puhtaiden vaatteiden säilytystä

Vaikka leikkurissa ei itse oikein mitään tehtykkään, päivät sujuivat yllättävän nopeasti! Yltää tehon kanssa mukavimmiksi osastoiksi, niistä mihin nyt ollaan tutustuttu. Vaikka leikkaussaleissa tultiin ja mentiin miten sattuu, oli aseptiikka ja hygienia parasta tasoa tähän mennessä. Ensimmäistä kertaa myös nähtiin kuinka lapsiin suhtauduttiin lähes inhimillisesti ja pelokkaita myös paijattiin ja rauhoteltiin! Silmäänpistäviä asioita löytyi kuitenkin leikkuristakin; esimerkiksi intuboidessa potilaat olivat hullun pitkään ilman happea jos ei meinannut millään onnistua, ei minkään sortin hapettamista välissä vaan uutta yritystä vaan. Pistäessä aseptiikka lensi jälleen ikkunoista ulos ja pistokohtaa putsaamisen jälkeen vielä taputeltiin ja suonea kokeiltiin. Oltiin myös katsomassa yhtä spinaalipuudutusta, jossa lääkäri törkkäili samalla neulalla ties kuinka moneen otteeseen kun ei millään onnistunut. Välillä kokonaan ulos ja eikun samalla neulalla uutta yritystä! Välissä vaihtui lääkärikin kerran joka jatkoi samalla neulalla, pyyhki sitä vain välissä, ilmeisesti steriiliin rättiin, ja jatkoi yrittämistä. Leikkaussaleissa myös henkilökunta sekä operaatioita seuraavat opiskelijat käyttivät puhelimiaan jatkuvasti, siellä soiteltiin ja viestiteltiin sekä selailtiin internettiä. Ja kuten sanottu, ovet olivat sepposen selällään ja porukka vaihtui välillä tiuhaankin tahtiin. Saleista toisiin kuljettiin ihan vapaasti.

Suojavaatteissa!

Keskiviikkona painuttiinkin sitten lähes suoraan töistä kaupoille ostamaan ruokaa ja juomaa illaksi. Toinen saksalaistytöistä suuntasi tänään kotiin ja kolmas kohti Botswanaa poikaystävänsä kanssa. Meillä vietettiin siis eilen täällä läksiäisgrillijuhlia isolla porukalla! Perheen vanhin poika grillasi meille lammasta ja makkaraa, homman piti olla kyllä Waynen, mutta se taas huiteli ties missä! Me hoidettiin salaatit ja patongit. Olipahan taas hyvää ruokaa! Istuskeltiin yhdessä puoleen yöhön asti, kunnes porukka rupesi vähitellen simahtamaan aikaisen aamuherätyksen takia. Illasta naureskeltiin saksalaiselle koomikolle joka lauloi suomeksi esimerkiksi "pylly vasten pyllyä pumpum" ja esiteltiin toisillemme kotimaisia räppäreitämme. :D Ilta oli jälleen todella mukava!

Tänään aamusta heipattiin yksi tyttö reissuaan jatkamaan, he käväsevät poikaystävänsä kanssa vielä täällä maaliskuun puolella ennen kuin suuntaavat kotiin. Myöhemmin päivästä käytiin viellä keskustassa pyörähtämässä ja syömässä yhdessä lounasta viimisen saksalaistytön kanssa ja puolisen tuntia sitten heipattiin haikeasti kun Wayne lähti viemään häntä lentokentälle. Tää aika on vaan kulunu ihan kamalan nopeasti!! Meillä on tänään tasan seittemän viikkoa takana täällä, eli viisi enää jäljellä Namibiassa. Ollaan yli puolessa välissä, mihin nää viikot oikein katosi!

Huomenna pitäisi taas jaksaa juhlia, sillä yhdellä meistä on synttärit! Viikonloppu saakin sitten mennä rauhallisissa merkeissä. :D Tämmösiä kuulumisia täältä tänään. Internet pelittää nyt jopa hieman paremmin kuin moneen päivään, joten kuvien lataamisessakin on jo pientä toivoa. Koitan joku päivä lataille teille niitä reissukuvia!

Haleja ja terkkuja <3

-Tia