Travelling weekend

Perjantaiaamuna herätys soi siis puoli kolmelta ja neljältä oltiinkin jo kaikki valmiina lähtöön. Auto oli pakattuna ääriä myöten täyteen teltoilla, makuupusseilla, patjoilla, ruoantekovälineillä, tuoleilla, pöyillä, meidän tavaroilla.... Joskus neljän jälkeen me tytöt vielä pakkauduttiin autoon ja lähdettiin ajelemaan pimeitä teitä kohti määränpäätä! Suurin osa tytöistä nukkui koko alku matkan, pakko sanoa että oon siitä aika kateellinen. Tämä tyttö tuijotteli huonosti näkyvää pimeää maisemaa, kun ei sitä vaan osaa autossa nukkua. Useat tunnit autossa kyllä viikonlopuna aikana taittuivat yllättävän nopeasti, ja tunteja taisi kuitenkin tulla melkein vuorokauden verran. Ja kilometrejä kolmisen tuhatta. Huhhu! Matkasimme siis alkuun Windhoekista Marientalin ja Keetmanshoopin kautta Ai-Ais:n leirintäalueelle. Perillä oltiin noin viiden aikaan iltapäivästä. Suurin osa tietä oli asfalttia tai yllättävän hyvää hiekkatietä, mutta loppureitin muhkuratie oli yhtä tuskaa. Korkeusero vaihteli myös niin paljon, että itsellä oli korvat ihan tukossa. 

Eka stoppi, bensaa ja vessaa

Reissussa ryytyny

Tämmösiä lämpötiloja meillä kesti läpi viikonlopun

Ai-Aissa pistettiin teltat pystyyn ja Wayne loihti meille iltapalaksi spagettia ja bolognesea. Nauratti hieman kun suomitytöt tarttuivat toimeen ja ei hetkeäkään kun kaksi telttaa oli jo pystyssä. Saksalaiset pähkäilivät siinä vaiheessa vielä ensimmäisen teltan keppien pujotusta. Yksi heistä ei ollut koskaan aikasemmin nukkunat teltassa, mitä!? Meille se oli aikamoinen hämmennys, kun yhessä vielä höpötettiin kuinka nuorempana saatoi huvikseen heittää teltan takapihalle pystyyn ja viettää kesäyön siinä. Suunniteltiin, että oltaisiin menty kokeilemaan kuumia lähteitä mutta niistä viileinkin oli kyllä melkein kaikille turhan kuuma. Kuumin oli 65 astetta! Joten seuraavan päivän aikasen herätyksen takia istuskeltiin vain hetki paikan baarissa ja suunnattiin nukkumaan! Tarkoitus oli illasta mennä katsomaan auringonlaskua kanjonille sekä aamusta herätä neljältä katsomaan auringonnousua, mutta suunnitelmat muuttuivat illan myötä humalatilojen takia ja herätys siirtyikin muutaman tunnin eteenpäin.

Ja niitä paviaaneja riittikin

Telttakylä

Aamusta herättiin siis 6.30 leirintäalueen aamiaiselle, jossa kokki mm teki asiakkaan toiveiden mukaisia munakkaita. Oli kyllä hyvää! Heti kun oltiin saatu kamat kasaan ja takaisin autoon lähdettiin liikkeelle kohti Fish River kanjonia! Kuvat puhukoot puolestaan.

Maailman reunalla

Kun ne maisemat ei ees välity näistä kuvista!

Vaellusreitti olisi ollut 70km ja neljän päivän reissu

Fish River kanjoneilta lähdettiin puolen päivän pintaan matkaamaan kohti seuraavaa kohdetta. Ajettiin siis takaisin päin jälleen Keetmanshoopin kautta, mutta ennen Marientalia käännyttiin kohti Sossusvleita. Oltiin perillä yöpaikassamme Hammerstein Lodgessa noin ilta kahdeksan pintaan, joten tunteja autossa kerääntyi taas oikein mukavasti. Wayne sanoi, ettei ollut sillä tuulella että me tytöt yöpyisimme teltoissa ja hankki bungalowit kaikille! Vaikka telttamajoitus onkin ihan mukavaa, oli myös kiva päästä kunnon suihkuun pesemään hiukset. Wayne teki meille jälleen iltapalaa, tällä kertaa leivitettyä pihviä ja eräänlaisia vauvakurpitsoja maissitäytteellä. Ja oli taas kyllä hyvää!

Lodgen lemmikki; springbok!

Seuraavana aamuna herätys jälleen kello neljä ja suunta kohti Sossusvleita katsomaan auringonnousua! Auringonnousu katsottiin tien vierustalta matkalla dyyneille, sillä portin turvallisuusjuttujen takia ei keretty perille asti. Sossusvleissä käyttin katsomassa dyyniä numero 45, jonka päälle myös kiipesimme, Deadvleitä eli kuollutta dyyniä, sekä dyyniä jota he kutsuvat Sossusvleiksi. Hiekka oli kyllä niin hienoa ja pehmeää että! Paljain jaloinkin myös kiipesimme kun se oli kaikista helpointa. Vietimme noin kahdeksan tuntia siellä, aika kuitenkin lensi ja kahden pintaan olimme takaisin lodgella. Nopea pulaus uima-altaassa hiekan huuhtomiseksi pois, hetki auringossa ja kamat kasaan ja kotia kohti! Tultiinkin jo sunnuntaina takaisin suunnitelmista poiketen, sillä auto meni tänään huoltoon meidän seuraavaa reissua varten. Onnistuttiin myös reissun päällä saamaan rengas puhki kahteen otteeseen hiekkateillä, toivottavasti se oli kokonaissaldo eikä toisella reissulla jouduta renkaan vaihto puuhiin! Hauskaa oli myös huomata kuinka suomitytöt Tia ja Mari auttoivat Wayneä puuhissaan kun muut katosivat jokainen minnekin tai kattelivat vieressä. Kuvat jälleen kertokoot enempi!

Kyllä se auringonnousu oli upea täälläkin

Vasta puolessa matkassa huipulle

Jälleen voittajafiilis, ja hiekkaa kaikkialla

Namibia <3

Välillä vieläkin täytyy vaan kiivetä puuhun

Tää kaveri oli aikamoinen linssilude

Ja tämmönen on oryx, antilooppiyhdistelmä

Kuollut dyyni on siis alue useiden muiden dyynien keskellä, johon hiekka ei enää keräänny. Maa oli kai jotain kuivaa savea, mutta alue erottui jo kaukaa!

Deadvlei

Kuollut dyyni ja aika loppuunpalanu reissajakin jo

Heti kolmen jälkeen lähdettiin lodgelta matkan päälle ja tunteja taitettiin taas useita autossa. Ilta yhdeksän pintaan oltiin kotona! Autossa istumista siis tosissaan kerty ja polvet, takapuoli ja niska-hartiaseutu kyllä kiittää. Varsinkin polvet. Miusta on tulossa vanha. Älyttömän kuumuuden takia ilmastointi myös huusi lähes koko matkan ja sekin taitaa tuntua lähes jokaisella. Flunssana tai jumina. Reissu oli kaikesta huolimatta hauska, nähtävää oli paljon ja maisemat todella upeita. Ei millään malttaisi edes odottaa seuraavaa!

Ne liikkuu vielä sielä aasikärryillä! Annettiin meidän loput omput
heille, Wayne on kyllä kamalan kiltti

Tänään pidettiin siis vapaapäivä kun väsymys oli aikamoista jokaisella. Oli myös ihanaa nukkua ilman, että herätyskello herätti aamulla! Päivällä pyörähettiin ostoskeskuksessa shoppailemassa ja ruokakaupassa, niin ahkeria oltiin! Huomenna taas hetkeksi arjen pariin, vain kaksi päivää töitä. Jee! Eli suunnitelmissa jälleen muutos, lähtö onkin torstaiaamuna, jotta keretään Victorian putoksille menevään bussiin. On tainnu itte ruveta jo tottumaan tähän Afrikan malliin asioiden hoidossa ja ajan käsityksessä, sillä muutokset ei oikein enää tunnu missään. Ompahan päivä vähemmän töitä tällä viikolla! :D

Ajatus ei oikein ole tahtonut toimia tänään, joten tekstiä ei ole ihan kamalasti. Reissu kuitenkin varmasti kuvastuu kuvista paljon paremmin, joten toivottavasti tykkäätte! Tää tyttö lähtee painaa pään tyynyy, sillä huomenna herätys jälleen kuudelta. Saksan tytöt lähtivät vielä ulos, huhhu. En ymmärrä mistä he sen energian repivät... Toisaalta tytöt kyllä menevät huomenna Home of good hopeen ja herätys on kolme tuntia myöhemmin. Ehkä ihan hyvä humalatilojen takia. Wayne teki meille tänään ruoaksi kanacurryä ja riisiä, oi että olikin maistuvaa! Täydellä mahalla on hyvä painua petiin!

Haleja ja terkkuja <3

-Tia