Perillä, huh!

Edit. Koska internet on ihana asia ja blogi kerran hävitti tän julkasun, on päivä tässä väärin. Oikea päivämäärä on 10.1. eli perjantai!

Oikeastaan ollaan oltu turvallisesti perillä jo koko päivä, mutta nyt vasta pää rupeaa toimimaan edes jotenkin. Reissun päälle lähdettiin eilen Haminasta ja tänään oltiin noin yhdeksän jälkeen perillä. Ensimmäiset itkut pääsi jo lentokentällä kun piti heipat sanoa. Onneksi mieli on jo vähitellen käänytyny hymyyn. Olin vakuuttunu, että kohdataan matkalla kaikki mahdolliset vastoinkäymiset. Se ei meiltä kahdelta paljoa vaatisi :D Toisin vaan kävi! Jopa auttamattomasti liian myöhässä tilatut piilolinssit saapuivat aamupäivästä postissa ja kerkesin pakata ne juuri ennen lähtöä mukaan. Lennot oli ajoissa, me oltiin ajoissa paikalla ja jopa pelätty vaihto Frankfurtin kentällä sujui nätisti, vaikka jouduttiinkin tekemään uusi check-in ja turvatarkastus. Kun oltiin löydetty ittemme oikeaan koneeseen, jännättiinkin löytävätköhän rinkatkin. Kyllä ne vaan löysivät! Air Namibian konekin yllätti erittäin positiivisesti, empä ole ollut koskaan niin hienossa lentokoneessa! Wolverine-elokuvan saattelemana yritettiin nukkua edes osa noin 10 tunnin lennosta, vanhastaan todettu piti jälleen paikkansa: unta miulle kertyi noin pari tuntia. Kaikista hienouksistaan huolimatta, ei se penkki vaan ollu sen parempi nukkumapaikka kuin ennenkään. Onneksi aika kului suht nopeasti ja laskeuduimme hieman etuajassa Windhoekin upeisiin maisemiin! Oltiin ootettu että kuuma ja kostea ilmasto löisi vasten kasvoja, mutta aamuinen lämpö tuntui pikemminkin mukavalta. Tullista nopeasti läpi selvittyä, oli kyytikin jo nimilappuineen meitä vastassa ja pääsimme jatkamaan matkaa samatien!

Automatkalla ei oikein osannut muuta kuin tuijottaa sanattomana ulos ikkunoista, oli ne maisemat vaan niin upeat! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämmitti. Fiilis oli uskomaton. Ja väsynyt. Perillä meitä hieman kierrätettiin ympäriinsä asuinpaikkaa ja vaikka olo olikin malttamaton ja innokas, oli päikkäreille vain päästävä. Asunnot ovat täällä hämmentäviä, jokainen piha on ympäröity korkeilla muureilla sekä piikkilangalla, talot ovat myös rakennettu ihan vieri viereen. Aika erilaista maisemaa kuin Suomessa. Loppu päivä kuluikin päikkäreitä nukkuessa (minä joka en osaa nukkua päikkäreitä, nukuin kahdet!!), pihan altaalla makoillessa (ekat rajat näkyy jo, jes!), tavaroita purkaessa ja ruokaa tehdessä. Niinkin eksoottista ruokaa kuin spagettia ja spagettikastiketta! Kaupassakin käytiin tämän päivän aikana jo kahteen otteeseen, matkalla lentokentältä ei oikein vielä tiennyt mitä sitä tarvitsisi. Onneksi perhe joka meitä asuttaa on aivan älyttömän mukava ja toinen pojista käytti meidät täydentämässä jääkaappia läheisessä Sparissa. Nyt on mahat täynnä ja väsymys rupeaa taas iskemään.

Fiilis on edelleen aika uskomaton. Lentokoneessa vasta tajusin, että tänne ollaan oikeasti tulossa. Vieläkään ei ole tainnut ymmärtää, että ollaan täälä oikeasti se kolme kuukautta. Ruokaa pohtiessa olo oli hetken aikaa jopa hieman avuoton ja eksyksissä oleva. Kun ei vielä tunne tapoja, reittejä, asunnon ympäristöä, keskustaa jajaja... Onneksi nuo asiat oppii ja olo on varmasti jo viikonkin päästä varmempi. Sitä odotellessa siis! Harkka alkaa ensiviikolla, joko maanantaina tai tiistaina. Osastosta ei vielä ole tietoa, mutta eiköhän tuo kaikki selviä! Jännää!

Terkkuja ja haleja kaikille rakkaille! <3
Palaillaan, nyt kone kiinni ja nukkumaan!
-Tia