Pakko myöntää, että tän päivänen kuuden aamuherätys oli jäätävän rankka viime viikon laiskottelun myötä. Kyllä se vaan kostautuu kun pääsee välillä vähän helpommalla. Herätyskello kun soi tuntu, että ois ollu liimattuna sänkyyn. Hyhhy. Aamusta ei jälleen päästy ongelmitta sairaalalle kun kuskimme olikin tullut kipeäksi, jouduttiin sitten hetki ootella toista kyyditsijää. Onneksi täällä ei oo niin justiinsa monelta sinne työpaikalle ilmestyy. Edes vakituisilla hoitajilla.
Päivä oli tähän mennessä ehkä mieluisin, sillä aika lensi ja kotiinlähtö tuli nopeasti vastaan. Eli meillä oli siis hommia koko päiväksi! Aamusta meille jaettiin taas potilaat ja oltiin valmiiden hoitajien pareina. Nyt osastolla oli uusi kasvo vastaavana hoitajana ja hän kyllä jakoi meille helpoimmat potilaat jotka löytyivät, potilaat jotka oisi mennyt aikalailla yksinäänkin. Miulle sattui mies joka on jo useamman päivän viettänyt teholla suuren vatsanalueen leikkauksen takia. Oli mukava huomata, että meidän poissaolopäivien aikana hänen kuntonsa oli tullu huimasti ylöspäin! Päivän mittaan sainkin hoivata miestä ihan ominen kun hoitajani huiteli toisen potilaan kimpussa, hiukan tuli kyllä hämmentyny olo kun olisi pitäny osata vastata lääkärienkin kysymyksiin edellisistä päivistä. Yritä siinä sitte selittää, ettei ole ollut osastolla. Kiva.
Päivän päätteeksi pääsimme hoitamaan 63% (kertokaa miulleki miten se on oikein laskettu) palanutta potilasta. Hänen koko yläkroppansa oli palanut etu- sekä takapuolelta, myös kädet sekä pää. Kasvot olivat tositosi turvoksissa. Huhhu. Taustoista ei kukaan tiedä mitään, potilas oli sanonut hänet kyytiin keränneille ensihoitajille, ettei häntä kukaan ole polttanut. Tottahan se ei ole, mutta saa nähä tuleeko totuus koskaan esiin. Potilas oli sedatoituna ja intuboituna, mutta palovammojen hoitojen aikana potilaasta näki selvästi että häneen koski. Koko kroppa oli jännittynyt. Ittelle teki ihan pahaa kattoa, kun hoitajat vaan totesivat "oh he is feeling pain, that's good". Kun ei siinä vaan voi itse tehdä mitään, hmh. Palovammojen hoidossa vierähti tovi jos toinenkin ja sama toistetaan joka päivä, homma myös vaati välillä useamman hoitajan kädet. Aseptiikasta ja homman puhtaudesta tai steriilien hanskojen pukemisesta tai hygieniasta en viiti edes aloittaa kirjottamaan. Ei vaan istu ei millään omaan mieleen. Aamupesuissa ja hoidoissa potilaiden kohtelu on muutenkin hyvin kovakouraista ja heitä väänellään hengityskoneista ja dreeneistä riippumatta ihan miten sattuu. Itte en edes uskaltaisi!
Osastolla muutenkin näkyi kuukauden vaihde, viime yön aikana oli otettu sisään palovammapotilaan lisäksi myös yksi puukotus sekä ampumahaava. Puukotus oli tapahtunut riidan seurauksena. Ampumahaavapotilas taas oli ollut ryöstämässä jotankin, kun ilmeisesti poliisit olivat ampuneet häntä... Täytyy ehkä vähän kiittää omaa onneaan, että meidän perjantai-ilta meni rauhallisesti ja hyvin. Myös tehon hoitajat sanoivat, että tuuri oli mukana!
Tänään ollaankin sitten loppupäivä pyöritelty tulevia reissusuunnitelmia sinne ja tänne ja huhhuh. Kahden myöhemmin saapuneen saksalaisen ei ollut tarkoitus lähteä mukaan pitkälle reissullemme, kun heillä on muita suunnitelmia. No nyt kun viikonlopun farmireissu peruuntui kovien sateiden takia, rupesivat Saksan tytöt sitten porukalla pyörittämään asioita uuteen uskoon. Ensin meinattiin että viikonloppu vietettäisiin Swakopmundissa ja Sossusvleissa, joka olisi ihan tosissaan katkassut meidän tulevan reissun. Oltaisiin jouduttu ajamaan monta sataa kilometriä pohjosestä etelään ilman minkään sortin mielenkiintoista ja järkevää paikkaa pysähtyä ja yöpyä. Meidän mielestä se ei olisi missään määrin ollut järkevä ratkasu, vaikka kolmas saksalainen tyttö oli kovasti sen kannalla... No nyt kun asioita on pyöritelty ees ja taas ja sinne ja tänne jajaja niin lopputulos on kai saatu aikaseksi ja varmistettu Wayneltäkin. Eli nyt perjantaina lähdetään aamusta Fish river canyonia kohti josta lauantaina jatkamme Sossusvleihin ja maanantai-iltaan mennessä tullaan takaisin. Sitten kolme päivää duunia ja perjantai jälleen uusi lähtö! Taas aamuvarhasesta lähtö kohti pohjosta ja Victorian putoksia. Sieltä tulemme sunnuntaina/maanantaina Etoshaan jossa vietämme muutaman päivän säistä riippuen ja sieltä jatkamme Swakopmundiin, joka tulee nyt olemaan viimeinen paikkamme. Toinen myöhemmin saapuneista saksalaisista tulee bussilla Swakopmundiin ja ajaa takaisin kanssamme Windhoekiin. Jossa meidän on siis oltava viimeistää lauantaiaamuna. Phuuh. No nyt on suunnitelmat siis pyöräytetty uusiksi, mutta rauha maassa ja sopu ihmisillä. Me nähdään kaikki mitä halutaan, vaikkakin vähän eri järjestyksessä ja lopullinen päivien määräkin tulee pysymään samana.
Muuta kummempaa täällä ei olekkaan tapahtunut. Tänään tehtiin melkein minuuttiaikataulua tuleville viikoille, että keretään nähdä ja tehdä kaikki ennen kuin saksalaiset lähtevät. Sitten me loput taidetaankin vaan hengittää edes pari päivää. :D
Tämmösiä pikakuulumisia täältä! Nyt ei ole kuvia tarjolla kun puhelimella reippaana tätä kooko iltapäivän kirjottelin. Välillä piti vähän käydä shoppailemassa (löysin sika kivat pöksyt!!), hups.
Terkkuja ja haleja ♡
-Tia
Varsinaista pyöritystä tuo teidän matkojen järjestäminen. :)
VastaaPoista