Casualty

Perjantaina kello herätti puoli kuudelta ja otettiin siis suunta Marin kanssa kohti Swakopmundia. Matkattiin sinne semmosella pikkubussilla joka vei ovelta ovelle, hyvää palvelua! Huonona puolena kyllä oli se, että saatiin matkata bussissa ympäri Windhoekissa keräämässä muita matkustajia noin tunnin ajan. Kuskillamme oli taas kerran ihana tutuksi tullut ajotyyli, jota useammat täällä harrastaa. Hirveitä kiihytyksiä ja jäätäviä jarrutuksia, jipii! Meidän iloksi tää hurjastelija oli kyllä muutaman tunnin etuajassa perillä, eikä peppuja tarttenu puuduttaa ihan niin kauaa kun oli aluksi luullut.

Viikonloppuna yövyttiin Amanpuri nimisellä lodgella, joka oli aamupalaa (full english breakfest tulee jo korvista ulos) lukuunottamatta oikein oiva valinta. Henkilökunta oli tosi ystävällistä ja sängyt ihan hullun mukavat! Ihan hullulla tuurilla samana viikonloppuna ja samalle lodgelle paikalle sattui myös ryhmä norjalaisia, jotka asustelevat toisessa guesthousessa Windhoekissa ja ovat myös tekemässä harjoittelua Katuturassa. Pieni hämmennys iski kun huomattiin heidän guesthousensa logolla varattu auto ja tajuttiin asian laita. :D Perille päästyä suunnattiin ensimmäiseksi syömään pitsaa italialaiseen Napolitana ravintolaan ja sen jälkeen sunnattiin Snake parkkiin. Terraarioita siellä oli kolmessa eri huoneessa ja käärmeitä monenmoisia. Lajeja niin Namibiasta kuin Etelä-Afrikasta sekä muutama myös muualta maailmasta. Hirmu söpöjä kavereita! Löytyi sieltä myös liskoja ja skorpioneja (älllöjä) sekä hämiksiä. Tämän jälkeen vaan käveltiin ympäriinsä ja tutustuttiin kaupunkiin, kun viime reissulla semmoiseen ei ollut aikaa.

Lepardikäärme!

Söpöliini

Iltapäivästä suunnattiin takaisin lodgelle lähikaupan kautta, josta napattiin muutamat hengailusiiderit ja -oluet. Vietettiin aikaan huoneessa istuskellen, kun yhtäkkiä ilmesty hiukan vanhempi rouvashenkilö ovesta sisään tarjoten kaunespalveluitaan. Hetken pähkäilyn jälkeen innostuttiin ottamaan sitten manikyyrit ja pedikyyrit. Ensimmäinen tuommoinen tyttöjen juttu johon reissun aikana törsättiin, onhan tässä nyt vähän jo hemmottelua ansaittukin! Joten mikäs siinä ollessa, toisen puuhaillessa ja itte rentoutuessa. Koskaan aikasemmin en oo tuommosiin ees haksahtanu. :D Illasta suunnattiin vielä tämän naisen suosittelemaan ravintolaan, Kücki's pubiin, syömään. Maiston miekkakalaa ja ihan hyväähän se oli!

Hemmottelua!

Perjantaina suunnattiin suht aikasin nukkumaan, sillä lauantaina oli taas aikanen herätys eessä. Kaheksalta tuli kyyti lodgelta hakemaan kohti Walvis bayta ja katamaraaniristeilyä jossa oli tarkoitus kuikuilla hylkeitä ja delfiinejä! Melkein heti lähdön jälkeen kannelle laskeutui eka pelikaanikaveri nimeltään JayJay, joka tallusteli menemään ympäriinsä. Hassu ja ihan hullun kokonen otus! JayJayn jälkeen matkaan hyppäs hylje! Sekin vaan läpsytteli kantta pitkin kalan perässä, jonka jälkeen esitteli läiskytystemppujaan vedestä kastellen kaikki liian lähellä olevat. Elukoihin tutustumisen jälkeen matkattiin ensin kohti osterifarmia, joka näkyi hurjana määränä merenpinnalla kelluvina poijuina. Oppaan mukaan täällä on kuulemma yhdet maailman parhaista ostereista. Sen ohitettua jatkettiin kohti niemen kärkeä ja matkalla rupesi rannalla näkymään hurjia määriä mustia läikkiä; hylkeitä! Rantaviiva oli ihan täynnä niitä ja kyllä ne myös kuulukin, ihan hurjaa mekkalaa piti. Jälleen saatiin tietoisku oppaalta, hylkeitä on kuulemma nykypäivänä kymmeniä tuhansia. Niemen kärjen jälkeen yritettiin metsästää niitä delfiinejä, mut eipä vaan tahtoneet toiset näyttäytyä. Tyhmääää. Takastulomatkalla pistettiin tarjoilut pystyyn ja päästiinkin maistamaan ostereita. Empähän oo koskaan aikasemmin niitä maistanu, eikä kyllä välttämättä tartte uuestaakaan syyä. Ei ne nyt pahoja ollu, mut se koostumus oli aika inha. :D Paluumatkalla moikkamaa tuli vielä toinenkin pelikaani, Peaches. Se oli hiukan pienempi ja vaaleanpunertava ja yhtälailla hinku kalaa! Vielä juuri ennen laituria toinenkin hylje tuli vielä kyytiin, tää kaveri oli nimeltään Bubbles. Muutama kyytiläinen sai siltä aika märkiä halauksia ja miunki sylissä se tuli kalan perässä käväsemään. Kuinka sulonen! Lodgelle palattua harmiteltiin norjalaisille, ettei delfiinejä näkynyt. He olivat myös olleet samanmoisella risteilyllä, eikä ne kaverit ollu niillekkään näyttäytyny. Mieltä hiukan paransi kun heidän oppaansa tokaisin, että ihmettelee miksi niitä edes kutsutaan hylje- ja delfiiniristeilyiksi kun ei siellä niitä delfiinejä melkein koskaan ole. :D

Sieltä se tallustaa

Iltapäivällä hengailtiin muutama tunti lodgella ennen kuin lähdettiin syömään. Tarkoituksena oli mennä Lighthouseravintolaan joka sijaitsi vanhassa majakassa. Vaikka puitteet lupasikin hyvää, saatiin aika huonoja kommentteja siitä joten vaihdettiinkin lennossa päätöstä ja mentiikin tuttuun italialaiseen! Ja oli kyllä ihan hyvä päätös koska siellä oli aivan älyttömän hyvää pastaa. Norjalaiset olivat pyytäneet meitäkin illasta paikalliseen baarin istuskelemaan ja käytiinkin vilkaisemassa paikkaa takastulomatkalla ravintolasta. Lodgella kuitenkin huomattiin, että heidän ryhmänsä oli vasta lähdössä syömään, joten baariin meno jäisi aika myöhäseksi. Ja koska meistä on tullu ihan hurjia mummoja täällä, todettiinkin sängyn olevan paljon houkuttelevampi paikka! Kaaduttiin siis väsyineinä kymmenen jälkeen petiin ja saatiinkin pitkät sekä hyvät yöunet. :D Seuraavana aamuna sitten aamupalalla näkykin useita aika darrasia olotiloja.

Kalaa napaan!

National marine aquarium

Sunnuntaina vielä ennen lähtöä käytiin kaupungilla kävelemässä ja suunnattiin myös National marine aquariumiin kattomaan kaloja. Ihan kiva paikka joskin hiukan pieni, pääaltaassa oli hauska käytävä jossa pääsi tutkiskelemaan kaloja.Ooteltiin lodgella kyytiä kun tuli soitto hieman ennen kahta "4min ja siellä" ja meidät haettiinkin ensimmäisinä. Päästiin varaamaan etupenkin paikat, mutta jälleen kierrettiin ympäri kaupunkia keräilemässä muita kyytiläisiä. Onneksi tällä kuskilla oli hiukan paremmat ajotaidot! Tää kaveri oli muutenkin vähän rauhallisempi kuski ja todettiinkin, että tällä kertaa taitaa aikataulu pitää paikkaansa. Kuitenkin vähän alle puolessa välissä matkaa pysähdyttiin yllättäen tiensivuun ja kuski huikkasi, että joku muu ajaa meidät kotia ja häippäsi. Hetken päästä ilmestyikin sama nuori kaveri, joka ajoi meidät Swakoppiin ja päästiin jatkamaan matkaa. Kaveri kirikin jälleen ja oltiin seittemän pintaan takaisin kotona! Taitaa olla tältä koko reissulta tuo takapuolen puuduttaminen jo aika maksimissaan, kun matkat Windhoekin ja Swakopin välillä tuntuivat ikuisuuksilta ja jo tunnin istuminen alkoi olla tuskaa. Innolla siis ootellen lentoja kotiin!

Rausku

Maanantaina suunnatiinkin sitten kohti viimeistä harkkaa ensiapuun. Aamusta päästiin ensimmäiseksi pyyhkimään pölyjä ja täyttämään kärrejä. Siivoaminen on siis ihan normaalia hoitajan hommaa täällä ja siivojat tuntuvat vain pesevän lattioita. Hiukan myöhemmin saatiin nopea orientation osastosta, mikä oli ihan hyvä sillä alun sairaalakierrokselta oli päässyt unohtumaan tuo enskan systeemi. Systeemi, jossa ei kyllä ole minkään sortin järkeä. Ihmisiä vain lappaa sisään ja ulos, potilaat kävelee omineen sisään nykimään hoitajan tai lääkärin hihasta. Koko hommassa ei tunnu olevan minkäänlaista järjestystä. Jokainen potilas tulee observationalueen kautta, jossa mitataan verenpaine, lämpö, pulssi ja saturaatio sekä kirjoitetaan potilaiden vihkoseen miksi tämä on hakeutunut ensiapuun. Usein myös laitetaan tippa. Tämän jälkeen potilaat sirotellaan tilasta riippuen ympäri osastoa oottamaan lääkärin tapaamista. Yhdessä paikassa ne jotka voivat istua, toisessa ne jotka eivät ole tarpeeksi stabiileja siihen, gynen potilaat kolmannessa, lapset neljännessä paikassa jne. Vaikka olisi vuotava haava tai välillä tuntuu, että joku raaja irti, kaikki oottavat mittauksien jälkeen. Lääkärin tapaamisen jälkeen joko siirretään enskan omalle tarkkailualueelle, Big roomiin jos on tarve pitempiaikaiseen tarkkailuun, osastolle tai kotiin. Kuulostaa suht selkeältä, mutta ei missään määrin konkreettisesti sitä ole. :D Osastolta löytyy myös yksi epästeriili sali, jossa tehdään ainakin paiseiden puhkasua sekä elvytyshuone kaikkine tavaroineen.

Enskan käytävää

Maanantai vietettiin pääasiassa dressing roomissa höpöttäessä hoitajien ja paikallisten opiskelijoiden kanssa. Dressing roomissa hoidetaan injektiot, ompeleminen (jonka pääasiassa hoitajat tekee) sekä raskauspissatestit. Jälleen yksi asia mitä ei vaan taas käsitä, MIKSI ensiapu on paikka raskaustesteille........ Ne kun tuppaa vielä olemaan suurin potilaserä koko päivän ajalta. Päästiin päivän aikana sivistämään jopa yhtä hoitajaa hieman, kun tuli puhe jääkarhuista. Toinen ihan oikeasti luuli, että niitä on olemassa vaan elokuvissa! :D

Katastrofikärryssä on jotain kotisuomesta!!

Osastolla on nyt myös kaksi norjalaista (sieltä toisesta guesthousesta) tekemässä harjoittelua ja heidän kanssaan vietettiin tämä päivä lajitellessa ja laskiessa. Sairaalalle oli siis tuotu kärri joka sisälsi hullun määrän tavaraa eri laatikoissa ja kasseissa. Ilmeisesti kärri on jonkinlaista katastrofitilannetta varten valmiina ympäri vuoden ja sitä päivitetään puolen vuoden välein. Meidän tuurilla tottakai se osui meijän harkan ajaksi ja poikien kanssa päästiinkin tarkastamaan kaikkien tavaroiden, intubaatioputkista kanyyleihin sekä taitoksiin, päivämäärät ja korvaamaan vanhentuneet uusilla. Hiphei! Kyllä siinä hetken taas mietti, että mitäs harkkaa olikaan suorittamassa. :D Päivittäminen ei kyllä tehnyt missään määrin huonoa, sillä vanhimmat eräpäivät olivat vuodelta 2007... Kovasti vaan ihmetyttää miten se on mahollista jos kärri kerran tarkastetaan puolen vuoden välein, tainnut mennä ohi silmien noin niiko seittemän vuoden ajan nuo vanhentuneet tavarat.

Epästeriili sali

Päivällä ennen kotiin lähtöä käytiin vielä kuuntelemassa koulutustilaisuus deffan käytöstä. On vaan kyllä hankalaksi tehty täällä kaikki, koska tuokin laite oli niin monimutkainen mitä vaan saattaa olla. Koneesta täytyy elvytystilanteessa itte tunnistaa rytmi ja arvioida defibrilloinnin tarve, mikä on kyllä aikamoinen riskitekijä. Varsinkin täällä kun tuntuu, että monet asiat tehdään aika puolivillaisesti. Miksei sitten se rytmin tsekkaaminenkin. Enkä kyllä tiiä kuinka kummonen koulutus näillä on noitten rytmien tunnistamiseen. Samalla masiinalla tehdään myös kardioversio (sydämen rytminsiirto). Deffasta tulee kardioversiossa painaa nappia joka ajoittaa iskun oikeaan kohtaan, jos tämän unohtaa tehdä tulee isku samantien kun nappia painaa. Ei siis mikään maailman turvallisin kapine osaamattomissa käsissä.

Semmosta siis ekoina päivinä enskassa, josko loppuviikosta pääsisi jopa tekemään jotain potilaisiin liittyvääkin! :D

Haleja ja terkkuja! <3

-Tia